Ø 57-vuotias perheenisä Riihimäeltä.

Ø vaimo ja 3 lasta, joista kaksi jo aikuisia

Ø Suomen Kristillisdemokraattien hallintopäällikkö

Ø työuran 23 ensimmäistä vuotta myynnin ja markkinoinnin esimies- /johtamistehtävissä sekä yrittäjänä
-Toimistotekniikkaa + Telebisnestä + kustannusbisnestä

Ø Kristillinen vakaumus, perhe tärkeimmät elämän kivijalat.

Ø
Kaupunginvaltuutettu

Ø KD:n Puoluehallituksen ja Puoluevaltuuston kokouksien yksi esittelijöistä (talous&henkilöstö))



ismo.portin@kd.fi/ 044 3755375
-löydät minut myös fb:ssa ja Twitterissä.

perjantai 11. tammikuuta 2019

Turvaa vain ihan varmasti sitä tarvitseville

On oikein perusteltua vaatia tiukennuksia koviin rikoksiin syyllistyneiden turvapaikanhakijoiden palautuksiin lähtömaihinsa. 

YK:n pakolaissopimusta tulisikin pikaisesti muuttaa niin, että sen allekirjoittaneet maat velvoitetaan ottamaan vastaan oman maan kansalaisia ilman mitään erillisiä kahdenvälisiä sopimuksia.

Esimerkiksi Suomesta Irakiin - ei-vapaaehtoisesti -  palautetut tulevat paluulennolla takaisin palautussopimuksen puuttuessa. Mitä tällainen tekee koko turvapaikkaprosessin uskottavuudelle? Miten tämä edistää suomalaisten turvallisuuden tarvetta?

Joku aika sitten  uutisoitiin kovista rikoksista:  mm. lapseen kohdistuvasta raiskausjengin toiminnasta Oulussa –  ja  bussiturmayrityksien tekijöistä.  


Oulun seksirikoksista kuulimme aina vaan lisää tragediaa. Kaikissa näissä on epäiltynä  turvapaikanhakijat.  Moni meistä perustellusti kysyy, onko sellainen ihminen mitenkään  turvamme tarpeessa, joka on itse vakava turvallisuusuhka??

Pakolais- ja turvapaikkapolitiikka, kaikissa muodoissaan, tarvitsee sekä rakkautta että rajoja. 

Lähimmäisenrakkautta osoitamme hallituimmin nimenomaan kiintiöpakolaisten vastaanotolla. Kiintiöpakolaisten kiintiötä tulisi jopa nostaa nykyisestä. Heidät otetaan suoraan pakolaisleireiltä ja heillä on jo virallinen pakolaisstatus. He ovat jo varmistetusti turvaa vailla -  ja vaarassa.

Mutta koviin rikoksiin syyllistyneet kaksoiskansalais-turvapaikanhakijat tulisi siis voida pikatoimin ehdottomasti  palauttaa lähtömaahansa.

keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Perheet kaipaavat joustavaa perhepolitiikkaa


Väestöliitto julkaisi äskettäin tuoreen Perhebarometrin. Sen tulosten mukaan suomalaiset suhtautuvat koko lailla kriittisesti maassamme harjoitettuun perhepolitiikkaan. Tutkimuksen mukaan selvä enemmistö suomalaisista kun kaipaa nimenomaan joustavuutta työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen sekä joustavuutta myös perheiden tukijärjestelmiin ja perhevapaisiin.

Esimerkiksi Perhevapaa-uudistusta on pyritty edistämään lähes kaikkien puolueiden ohjelmissa nimenomaan ns. pakkokiintiöitys edellä.  Perheiden omaan päätöksentekokykyyn esimerkiksi lastenhoidollisissa kysymyksissä ei ole siis haluttu luottaa?

Kansa on puhunut. Perhebarometrin mukaan kiintiöitettyä perhevapaa -järjestelmää ei haluta. Sitä en minä, eikä edustamani puolue, KD, myöskään halua. Perheet haluavat itse valita, miten lastenhoito heillä järjestetään – ja kumpi vanhemmista hoitaa lasta, vai onko hoitomuoto esimerkiksi julkinen varhaiskasvatus.

Kristillisdemokraattien oma perhepoliittinen ohjelma on ollut jo tovin tutustuttavissa. Meillä on  perhevapaisiin oma Taaperobonus -malli, jonka avulla voitaisiin vahvistaa perheiden vapautta valita lapselleen paras hoitomuoto. Joustavasti. Perhebarometrin tuoman informaation valossa on todettava, että KD:n perhepolitiikka on kyllä oikealla tiellä.


https://www.kd.fi/politiikka/nelja-teesia-lapsimyonteiseen-perhepolitiikkaan/



torstai 15. marraskuuta 2018

Talousarvio on aina arvobarometri

Miksiköhän hallitus ei huomioinut vuoden 2019 talousarvioesityksessään mm.  ikäihmisten ja vanhusten tilannetta maassamme? Ikäihmisten mahdollisuus arvokkaaseen vanhuuteen kun on monin paikoin edelleen kovin huolestuttava -  sekä talouden kanssa pärjäämisen, että myöskin riittävän laadukkaiden hoivapalveluiden saatavuuden osalta.

Moni ikääntynyt on ongelmissa pienen eläkkeensä heikentyneen ostovoiman kanssa, tiedämme sen. Vähintään tulisikin toteuttaa tuntuva korotus takuueläkkeeseen ja lisäksi pienten eläkkeiden verotusta tulisi saada kevennettyä. 

Myös lääkemenot rasittavat erityisesti ikäihmisten taloutta – painotetusti alkuvuodesta, koska ns. omavastuun maksukatto ei silloin ole vielä täynnä. Maksukattoa tuleekin alentaa, koska sillä voidaan parantaa esimerkiksi pitkäaikaissairaiden elintasoa.

Vanhustenhoidossa on parannettavaa paljon. Hoivan ja huolenpidon riittävän laadun varmistaminen vaatii nykyistä enemmän resursointia. Auttavia käsiä lisää – eli käytännössä tuntuvia taloudellisia satsauksia.  Kotipuolueeni, Kristillisdemokraatit, onkin omassa vaihtoehtobudjetissaan esittänyt rahoitusta jopa tuhannen uuden hoitajan palkkaamiseksi maahamme.

Talousarvio on aina arvobarometri. Ikäihmisten elämänlaatua parantavia panostuksia voi rahoittaa tekemällä nimenomaan talousarvio -valintoja. Jos esimerkiksi työntekijäjärjestöjen jäsenmaksujen verovähennyskelpoisuus puolitettaisiin, syntyisi siitä arviolta 102,5 miljoonan lisätulo valtiolle.  Ja jos harmaan talouden torjuntaan panostettaisiin kunnolla, on KD:n vaihtoehdossa tuottohyöty valtiolle +60 milj.

Näillä edellä mainituilla toimenpiteillä rahoittaisi jo ainakin takuueläkkeen noston 30 eurolla, pienimpien eläkkeiden verotuksen keventämistä sekä lääkekorvausten maksukaton alentamista. Näin esimerkkinä. Arvovalintoja.

maanantai 8. lokakuuta 2018


Vanhusasiavaltuutettua ei tarvita?

Vanhusten hoidon painopiste siirtyi muutama vuosi sitten kotihoito-painotteiseksi. Entistä enemmän hoito- ja hoivapalveluita pyritään antamaan suoraan kotiin. Samalla laitospaikkoja vähennettiin rajusti.

J
os kaikki olisi mennyt hoidon painopisteen muutoksessa hienosti, saattaisi vanhusten hoito- ja hoiva olla nykyään ihan hyvässäkin tilassa, se kuitenkin oli kustannustehokkuuden parantamisen rinnalla tietenkin tavoitteena.

Vaan kun ei mennyt tuo muutosprosessi valtavan laadukkaasti. Luvattoman paljon julkisuuteen tulee huolestuneita viestejä sekä omaisilta että hoitohenkilöstöltä. Hälyttävän paljon. Toki asiakkailta itseltään suoraan myös. Hoitohenkilöstön kerrotaan olevan kovin lujilla jatkuvan kiireen ja jaksamisen kanssa.

Julkisuuteen on viime aikoina lisäksi noussut useissa yksityisissä vanhusten hoitoyksiköissä ns. ”haamuhoitaja -toimintamallia”. Tarkoittaa sitä, että vaadittua henkilömitoitusta on saatettu kiertää laskelmalla hoitovahvuuteen mukaan myös esimerkiksi hallinnon henkilöitä. Voi hyvänen aika.

On hämmentävää, ettei lääkäri Tiina Tuomelan johdolla laadittu kansalaisaloite Vanhusasiavaltuutetun viran perustamisesta saavuttanut vaadittua 50.000 kannattajaa. Aloitteen nimienkeruu päättyi lokakuun 1. päivä. Hämmentävää erityisesti siitä syystä, että ikäihmisten hoivan laatu ja palveluiden saatavuus kuitenkin huolettaa isointa osaa kansastamme.

Vanhusten/ikäihmisten asiat eivät ole sillä mallilla ollenkaan kuin pitäisi. Hallitus ei ole panoksiaan asiaan halunnut jostain syystä suunnata. Miksi? Vanhusten ja ikäihmisten puolestapuhujaa tarvitaan kipeästi. Tarve kirkastui kunnolla itse
llenikin kannatusilmoitusten keruuta toreilla ja turuilla tehdessäni. 


torstai 13. syyskuuta 2018

Riihimäki ja tulospalkkiot

Marja Lukkaroisen (AP 12.9.)  mukaan Riihimäellä ei ole ymmärretty tulospalkkauksen perusideaa. Hän kirjoittaa mielipidekirjoituksessaan mm. että huonoina aikoina tulospalkkauksesta luovutaan. 

Riihimäellähän ei ole toki kaavailtu tulospalkkaukseen siirtymistä – vaan tulospalkkiojärjestelmään siirtymisen aikeesta. Molemmilla haetaan työn tekoon kannustavuutta, mutta käytännön ero näillä kyllä on periaatteellisestikin kyllä ratkaisevan iso, erityisesti työntekijän näkökulmasta.  Oletan siis käsitteiden vahingossa menneen kirjoittajalla sekaisin.

Riihimäelle suunnitellun tulospalkkiojärjestelmän tehtävänähän on osaltaan tietysti tuottaa mataavaan kasvuun, toiminnan kehittämisen tehostamiseen  ja tuloksien parempaan tekoon lisää  kannustimia, jotka sitten omalta osaltaan tukisivat yhteisön  parempaa menestymistä. Tulospalkkioilla kannustaminen on yksi hyvä keinoväline. Sillä on hyvä tukea strategiankin toteutumista.

Riihimäen talous on huonossa kunnossa, kuten Lukkaroinen kirjoittaa. Totta. Mutta muun muassa uuden kaupunginjohtajan myötä on valoa alkanut pikku hiljaa heijastella tunnelin päässä. Kannatan siis osaltani ilman muuta tulospalkkiojärjestelmän synnyttämistä. Jollain aikavälillä koko henkilöstöä koskien.

Oikein ja osaavasti määritellyn ja mitoitetun tulospalkkiojärjestelmän tulee toimia tietysti niin, että tulospalkkiotavoitteiden toivottavasti sitten täyttyessä kaupunkimme voi tämänkin tuottamalla avulla toiminnallisesti ja taloudellisesti nykyistä paremmin. Mielestäni suunnitelma  tulospalkkiojärjestelmästä muuten ajattelee enemmän kuntaa ja kuntalaisia kuin esittäjiensä omaa etua, vaikka kirjoittaja kirjoituksessaan väitti olevan toisin päin.
(Julkaistu Aamupostin "Lukijalta" -pastalla 17.9.2018)